Ihmisen ääni

"Kun ihminen kuolee, ensimmäisenä unohtaa äänen..." 
En muista missä ja milloin tämä on ensimmäisen kerran sanottu. Jostain se alitajunnasta kuitenkin äsken putkahti ajatuksiini. 
Kaapon kanssa kävellessä mieleeni tuli oma mammani ja se, että ensi vuonna hänen kuolemastaan tulee kuluneeksi jo 30 vuotta. 
Se on pitkä aika. Hyvin pitkä. Mietteissäni sitä ymmärsin, etten enää muista hänen ääntään. Joitan soinnahduksia sieltä täältä tulvahtaa alitajuntaan, mutta oikea ääni...Se on jo kadonnut.

Olen unohtanut monia ääniä. Ymmärrän, ettei niitä kaikkia voi mitenkään säilöä itselleen varastoon, ei vaikka haluaisi. 
Eikä vain kuolema, tuo lopullinen ero rakkaasta ihmisestä, ole se ainoa, jonka johdosta toisen ääni unohtuu ja katoaa. 
Kun elämässä katoaa yhteys, samoin on se tekijä sille, että "...ensimmäisenä ihmisestä unohtaa äänen...."