Tyyny....sotasilla......Tai vaan sulostamaan...



En oikeastaan tiedä, olisiko pitänyt loukkaantua, vaiko ottaa se kohteliaisuutena......
Mutta äiti tokaisi jälleen kerran eilen, että "mikseiköhän susta tullut pappia, kun oot niin ahne....."
Anteeksi nyt vaan kaikki pappiskoulutuksen hankkineet, mutta lausahdus mitä ilmeisemmin liittyi entisajan yleisesti tunnettuihin vitseihin, sen aikaisten pappien ahneudesta.

Miten tämä sitten liittyy minuun?
No, kun tässä käy joka kerta niin, että äiti yrittää heittää jotakin pois, niin minä huutelen "kurkku suorana", että " et kai sitä meinaa hävittää...oot luvannut sen mulle....." Tai "minä otan sen....."

Niin kävi taas eilenkin.
Nämä neljä tyynyä pelastin taas äidin tuhovietiltä.

Kaksi ylintä ovat äidin joskus 50-60-luvulla tekemät ja kirjailemat...
Siis eihän sellaisia voi hävittää?
Vaikka ne eivät sovi alkuunkaan meidän sisustukseen, niin hällä väliä...Talteen ne silti poimin.

Ja kaksi alinta pyöreää,, ovat minun ihan itseni tekemät.
Omin pikku kätösin virkatut liinat ja lakanakankaasta ompelemat tyynyt......Nämä olen tehnyt varmaan joskus 15-16 vuotiaana...siis 70-luvun lopulla.
Eihän niitäkään voi hävittää?

Kyllä minä sen itsekin myönnän, että olen ahne.
Ahne tavarasta.
Ja myönnän, että hulluuttahan tämä ahneus on.
Varsinkin, kun minulla on tämä jatkuva muuttokärpäsen puraisu takapuolessa...Silkkaa hulluutta.....

Tänään ollaan jo torstaissa. Kamalaa liukua etenee viikot. Tiistaina piti olla oikeudessa, mutta se peruuntui. Oikeastaan olisi ollut kiva päästä katsomaan miltä näyttää tuollainen naisolio, jolla on häpyä moisia kamaluuksia mennä keksimään ja sepittelmään.
Joskus sitä ei vaan jaksa ymmärtää minkälaisessa maialmassa me elämme. Tämäkin tapaus on melkoinen, yrittänyt jo aiemmin aiheuttaa samaa vahinkoa toiselle henkilölle.

Miksihän  joillakuilla meistä on niin katkera mieli, että tuhotakseen toisen pitää keksiä jos jonkinlaisia valheita?

No, olen minä paraskin sanomaan, sillä en itsekään ole mikään helppo ihminen, mutta valehtelemaan en ole vielä tähän ikään mennessä oppinut, tai kieroilemaan kanssaihmisiä tuhotakseni.
Totta taitaa olla se, että ne lapsuudessa opitut toimintamallit kyllä kantaa ja kulkee meissä jokaisessa hamaan loppuun asti...

Aurinko paistaa ja tiedättekö.....
En taida suoda tänään pienintäkään ajatusta, tai edes ajatuksenpoikasta työn teolle...... ;O)









Kommentit

  1. Kauniita tyynyjä, eihän noita pois voi heittää. Kauniita nuo ilona kaulakorut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Niin kyllä minulle ainakin ahneus näiden kanssa taas iski.

      Poista
  2. Kauniita tyynyjä kaikki! Olet sie jo nuorena jaksanut virkata monimutkaisia kuvioita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen siitä erikoinen, että inhosin melkein koulussa käsitöitä...Kun oli PAKKO tehdä....sitten kotona tein vaikka mitä. Minulla on selalinen kummallinen asennevamma, etten halua tehdä mitään, mitä olisi pakko tehdä.

      Poista
  3. Ihan oikein teit, kun pelastit nuo kauniit tyynyt.

    Hauska tuo että ennen on sanottu pappeja ahneeksi:))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tai ainakin täällä kuuleman niin sanottiin.... ;O)

      Poista
  4. Onneksi olit paikalla. Olis ollut ihan synti heittää noita tyynyjä menemään =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on äidin kanssa aina kauhea taistelu...Taitaa tuo välillä kirotakin minut.... ;O)

      Poista
  5. Tottakai talteen ihanuudet!
    Alaspäin sivuasi rullatessa hoksasin, että helmien huovutus on ollut minulla nyt unohduksissa, että nytpä niitä rupeankin huovuttelemaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pikaisesti vaan huovuttelemaan , se on niin mukavaa puuhaa.

      Poista
  6. ♥ Onpa kauniita kaikki! Ihanaa Naistenpäivää!

    VastaaPoista
  7. Aivan upeita kirjailutöitä.
    Ja nuo tyynyt on myös tosi kauniit !

    ps. kiitos "tykkäämisestä" ja hyvää naistenpäivää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä vaan. Välillä ihan ihmettelee, että äitikin on joskus malttanu ttämmöisiä väkästää.

      Poista

Lähetä kommentti