Bloggausmasennus...?



Kaapo meillä osaa nauttia kesästä.
Tosin mielellään hakeutuu metsikön puoleiselle pihanreunamalle makoilemaan, sinne missä ei ole liian kuuma.

Vaikka meillähän on sisälläkin viileää, paistaa aurinko miten hurmaavasti tahansa. 
Ja pimeää...
Valot saa laittaa neljän viiden aikoihin iltapäivästä, että näkee jotakin.
Metsikkö...
Suojaa...
Reunustaa...
Kätkee...
Luo jopa jonkinlaista maalaistunnelmaa.
Täällä on hyvä olla.
Elää onnellista, tavallista, arkielämää.




Kirjoittaminen.... Tässä sitä tuijottelen tätä tyhjää lootaa, johon pitäisi kirjoittaa jotain.
Ei oikein synny tekstiä.
Ei tähän blogiin, eikä muihinkaan.
Se tunne, että et vaan osaa kirjoittaa.
Se tunne, ettet ole aikoihin saanut mitään valmiiksi.


Mutta katsaus taaksepäin saa ajatukset lentämään.
Elämän leijailemaan hahtuvapilven lailla.
Hitaasti, lainehtien, lempeästi huokaillen.
Huomaa, että oikeastaan....
Tämän enempää en itseltäni koskaan, aikojen alussa olisi edes osannut vaatiakaan.
Olen onnelllinen, vaikka se suurin haave, tavoite, kirjoittamisen suhteen on edelleen kesken.

Mutta totta tässä hetkessä on kuitenkin se, 
että poden jonkinasteista bloggausmasennusta.

Olen elänyt tässä maailmassa.... blogimaailmassa jo suhteellisen kauan.
Aloitin aikanaan maaliskuussa 2007. Ja heti kättelyssä muistaakseni viidellä blogilla.
Oli ajatustenkirjaamis ( tämä yleisblogi)-, valokuvaus- ja runoblogit. Sekä kolme kirjoittajablogia...
Hubs...Aloitinkin siis kuudella..... ;O)

Tuosta on aikaa jo yli kuusi vuotta.
On kai jo aikakin masentua?
Vai pitäisikö sanoa, että olen tympääntynyt, urautunut, tylsistynyt.

Olen kirjoittanut ja kuvannut..... Ja kirjoittanut...Ja taas kirjoittanut.

Blogit ovat muuttaneet muotoaan.
Entinen, alkuperäinen avoimuus on muuttunut pikkusievistelyksi, omien sisimpien tunteiden sulkemiseksi pois tästä kaikesta.

Bloggaaja on julkista riistaa.
Eikä se mitään.
Olkoon vaan  niin.
Minun kohdallani vain tuo "julkinen riista" sai jossain vaiheessa, muutamia vuosia sitten ikävän lisämausteen.
Normaali seurattavana oleminen muutti muotoaan...
Se astui ensin askelen, sitten toisen, lähemmäksi muotoa, vainottu.

Viime vuodet olen saanut hyvin tarkkaan miettiä, 
mitä näppikseltäni päästelen ilmoille.... 
Toisaalta olen oppinut valmistamaan ansoja, kokeiluja, testauksia, miten tarkkaan liikkeitäni blogimaailmassa seurataan.
Viimeisin testi oli postaukseni 28. 5. 2013 ja se tuotti jälleen tuloksen.
Kala tarttui syöttiin ja toimitti asian eteenpäin, juuri niinkuin ajattelinkin. 
Asiaa, joka olikin pelkkää satua, mutta johon oletin tartuttavan.





Saanko minä tänään olla bloggausmasentunut, tämän yli kuuden vuoden jälkeen?
Saanhan?
Kaiken tämän jälkeen?

Olen miettinyt lopettamista.
Täydellistä lopettamista.
Mutta ei se onnistu.
Kaikki, koko toimintani pyörii niin netin ympärillä.
Nykypäivää.
Sitähän tämä on.

Saattaa vain olla aika uudistua.
Saattaa olla aika unohtaa tuo "varjo", joka on matkassani, kintereilläni jokaista askeltani blogimaailmassa seurannut hyvin tarkkaan.

Saattaa olla aika sanoa itselleni se minkä jo oikeastaan sisimmässsäni tiedänkin.

Minä en vaan enää jaksa välittää.
Olen vielä hetken bloggausmasentunut ja sitten...
Jatkan uudella tarmolla eteenpäin.



Kommentit

  1. Parantele vaan tuo masennus... ja kun siltä tuntuu taas jatkat :)
    Mukavaa kesää ♥

    VastaaPoista
  2. Helpottaako yhtään oloa, jos kerron, että minullakin on samanlainen masennus, mutta jonkin verran lievempänä ... ?
    En vain välillä keksi yhtikäs mitään kirjoitettavaa, mutta kuvia sentään olen pyrkinyt ottamaan (ja joskus aivan liiankin paljon). Välillä tuntuu, että kuvat toistavat itseään ... On lokkia edestä ja takaa, välillä sivulta ja makaa. Vaihteeksi sorsaa, haapanaa, järveä eri suunnilta katsottuna ... Luonnon ihmeitä. MUTTA ... missä ovat käsityöt, askartelut, sisustaminen ... -En vaan yksinkertaisesti ole jaksanut moista.
    Välillä käynyt minullakin mielessä, jotta pitäiskö lopettaa, mutta ... aina vaan jatkan.
    Yksi masentava asia, joka mieltä painaa on se, etten myöskään jaksa aina lukea seuraamiani blogeja tai jos luen, niin olen nykyään aika laiska kommentoimaan.
    Minä olen päättänyt jatkaa toistaiseksi luontokuvilla ja jos piristyn syksyllä, niin sitten siirrytään taas käsityömaailmaan. Yritän lukea seuraamiani blogeja ja vastailen, aina kun jaksan... Näin nyt vaan mennään ainakin toistaiseksi :)

    Mukavaa kesää sinulle <3

    VastaaPoista

Lähetä kommentti