Kerta kiellon päälle.... Sukat...



Eikä sekään riitä.
Vieläpä kahteen kertaan.
Minä se näemmä en saa jatkumoa katkaistua, kun kerran aloitan.
Mutta sen lupaan...
Nämä on nyt viimeiset parit....
Tälle talvelle.


Vihreät junasukat Onskulille.

Ja vaaleanpunaiset samanlaiset.


Näitä on niin kovin mukava tehdä.
Ovat nopeita. Saa äkkiä valmista.
Mutta ehkä kuitenkin seuraavaksi valmistuu jo jotakin muuta.

Alan olla tuskaista tuskaisampi.
Tämä jatkunut pimeys alkaa ahdistaa.
Väsytä minua ei, ihme kumma.
Mutta laiskottaa.
Ja ketuttaa niin kovasti jatkuva koiran ja lattioiden pesu.
Tämän kun pahimmillaan tekee viidesti päivässä alkaa ruuvi jo kiristyä rauhallisemmankin päässä.
(Ja minähän en edes ole rauhallinen, lienenkö koskaan ollutkaan.)


Kommentit

  1. No, sukkiahan aina tarvitaan.
    tämä loska alkaa todellakin kyllästyttää. Täällä vähän lunta maassa, mutta liukkaus estää rennon kävelemisen.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti