Pakkastorstaita

Aika epätoivoiselta näytti aamulla kun piti ottaa suuntaa ulos koiruuden kanssa.
Mittari paukkui kunnon lukemissa ja luulen, että saattoi tuolla ulkona vielä vähän viileämpääkin olla, sillä tuo mittarin anturi roikkuu pakosta vain tuuletusräppänän säleikössä kiinni, kun sitä ei siitä läpi saa ulos roikkumaan.

Ei vaan...
LälläsLää.....
Minä en pakkasta pelkää.
Kajaanissa muutaman vuoden asuessa vissiin sen verran karaistunu, ettei tälläset lukemat missään tunnu.

Ja onhan mulla vielä tuon untuvatakin ja karvareuhkan lisäksi vetää jalkaan nämä:

Huopikkaat...Huopikkaat....Äiti koittaa piilottaa....
Näillä kyllä onkin ikää. Tosin ei äiti niitä silloinkaan piilotta yrittänyt, kun nämä 16 vuotiaana sain.
36 vuotta ovat siis matkassa kulkeneet.

Tänään on vanhojen päivä.
Niinkuin näiden neulakintaiden .
Olen tehnyt vuonna 1984, joten ikää on näilläkin.
Suissa on vielä pirtanauhat.
Muistelisin, että pirta mulla kulki vielä viime kevääseen matkassa, mutta jollekulle taisin sen keväällä antaa...
En vaan muista kelle lahjoitin.
       AI kamalaa.....

Mutta mikäpä voisi tälläisenä pakkaspäivänä olla parempaa,
kuin lämminkeitto-

Ja koska inkivääri on yksi mun ehdoton intohimoni, kuluu sitä meillä keiton lisäksi päivittäin teeksi haudutettuna.

Tämä päivä olikin mukava loppuhuipentaa inkivääriteehen sekä granaattiomenaan, joka myös kuuluu favoritteihini.