Painostavan nihkeää

...Tai nihkeän painostavaa, kumminpäin vain......

Heräsin yöllä kolmen jälkeen, tosin vasta yhdeltä olin ehtinyt petiinkin kömpiä. Eilen illalla sähköt palautuivat vasta puoli kaksitoista, niin eihän nukkumaan voi mennä, ellei ole ehtinyt muutamaa riviä illalla virkata.  Ei tietenkään voi!
Ja milläs virkkasit aiemmin, kun oli pimeää.

Ei yhtään tavanomista, että herään öiseen ukkoseen, normaalisti nukun kuin tukki...uppotukki.... ;O)
Tosin nytkin käänsin kylkeä ja jatkoin nukkumista todettuani, että "taitaa jytistä". Aamulla oli maa aavistuksen märkä, kun puoli kymmeneltä koirapojan kanssa heräiltiin.

Päivä aloiteltiin tuttuun joka aamuiseen tapaan kaurapuurolla.
Nyt on kesä ja marjoja.
Ken voisi vastustaa kiusausta latoa puuron päälle valtaisaa kekoa mansikoita ja pensasmustikoita. Harmillista sinänsä, etten tavallista mustikkaa kykene syömään, sillä se aiheuttaa huonovointisuutta. Poikkeuksena piirakan päällä.
Tämä lienee taas näitä elimistöni kummallisuukisa, mitä normaali koululääketiede ei kykene selittämään....

Ja ruokana ihanaa kasvispaistosta, jonka ohje oli ihan pakko kirjoittaa ylös TÄNNE:
Sillä, ensi kerralla en varmaankaan enää muista,miten tämän sävelsin ja niin ihanaa tästä tuli, että tätä teen ihan takuulla uudelleen.

Viikonlopun aion mietiskellä ja muuten vain ajatella.

Suunnitella ja haaveilla.

Elää nauttien.