Kolme rannekorua valmistui.
Keltasävyinen.
Herkkä ja hennon oloinen.
Ehkä hieman hauraskin.
Tekeekö sen tuo keltainen väri ja läpinäkyvyys.
Kenties.
Ruskeasta tuli jollainlailla massiivinen.
Voimakas ja tuhti pakkaus.
Tämä tuli minulle itselle.
Värit ovat niin minun värejäni.
Herkullisen suklaiset.
En voinut vastustaa.
Ja liila.
Vähän herkkää vaaleanpunaista.
Naisellista.
Tämä sopii romantikon ranteeseen.
Myyntikoru, kuten tuo keltainenkin.
Kuljin tänään hämärässä hautausmaalla.
Sytytin isän haudalla kynttilät.
On tasan kaksi vuotta isän kuolemasta.
Tuntuu, kuin olisi ollut juuri.
Kuljen joka päivä ohi siitä,
missä isän auto lopulta ajautui tieltä.
Mielessäni näen isän makaamassa ambulanssissa,
kun kurkkaan sen sivuikkunasta sisään.
Sitten isää ei enää ole.
On vain muistot.
Kommentit
Lähetä kommentti