Asusteita Novita Rulla langasta




Niinhän siinä kävi, kun miehen piti ottaa minun uusista asusteistani kuvia, koko shown "varastikin" tuo meidän iki-ihana 9- vuotias hoffipoika Kaapo.
Siitä tietysti minäkin innostuin niin paljon, etten taaskaan osannut päättää vain muutamaa hyvää kuvaa blogiini, sillä minun mielestänihän joka ikinen kuva, jossa tuo Damirazin Iloinen Irtopiste esiintyy on hyvä.  ( Ja tuon virallisen nimensä koiruus on kyllä elonsa aikana tuhannesti ansainnut)



Mutta mennäänpä sen verran näihin uusiin asusteisiin, että kertaan mitä kuvissa näkyy.




Nämä kirjavat langathan eivät ole koskaan pahemmin olleet suosiossani. Nautin väreistä, mutta toisaalta en taas kestä kovin voimakkaana tai pitkään niitä.
Muistan varmaan ikuisesti, kun 80-luvulla sain mukaani opiskelija-asuntooni Kajaaniin, äidiltä riemunkirjavan 60-/70-lukuisen räsymaton.
Pari viikkoa mattoa lattialla katseltuani soitin äidille ja jouduin toteamaan, että "mun mielenterveys ei vaan kestä tätä mattoa". 
Se värien sekamelska ja voimakkaana esiin tunkeva voima, ei vaan sopinut mun psyykkeelle.




Nyt kuitenkin hypistelin ja makustelin kotikylän, Nokian Prismassa tätä uutta Novitan Rullaa ja arvoin värien suhteen, mikä olisi se minulle sopivin kokeiltavaksi. Turkoosi olisi toki ollut tuttu ja turvallinen ja siinä värivaihtelut kulkivatkin soinnukkaasti asteittain.
Mutta kuinka ollakaan, päätin näyttää itselleni ja nappasin sieltä mukaani tämän Sateenkaarivärin.
Vain yhden ainokaisen Rullan, sillä eihän minulla ollut aavistustakaan mitä näin riemunkirjavasta langasta tekisin.

Mutta, kuinkas sitten kävikään........ ?




Lanka alkoi käsissäni muotoutua tutuksi ja turvalliseksi Simpukkahuiviksi.
Tutuksi siksi, että se lienee yksi ainoita malleja, joita olen ikinä tehnyt valmiin ohjeen mukaan. Minä nyt vain EN osaa lukea sanallisia virkkausohjeita, ne eivät kertakaikkiaan aukene mielessäni, mutta kaavioita luen kyllä mennen tullen eteen ja taaksepäin, ilman mitään tuskaa.

Yleensä teenkin melkeen kaikki virkkuuni omalla mallilla. Varsinkin jos tiedän, että on tulossa jotakin, jota voi hyödyntää myyntiin tulevissa tuotteissa, silloin onkin varminta, että malli on oma.

Mutta palataan tuohon yhteen kerään lankaa.
Niinhän siinä tottakai kävi, kun en ostaessa ollut yhtään kartalla, mitä ostoksestani alkaa muotoutua, loppui lanka pahalainen ihan auttamattoman kesken.
Pakko oli käydä hamstraamassa kaksi kerää lisää.

Nyt minulla oli siis peräti 300 grammaa kyseistä lankaa.
Huivista tein omasta mielestäni kohtalaisen ison.
Mittaa tuli tuolle pitkälle sivukke 180 cm ja harjkorkeuttakin 85 cm. Painoa huiville kokonaista 230 grammaa.

Lapaset virkkasin omalla tutulla virkattujen lapasten ohjeellani ja niiden virkkaaminen sujuikin mallikkaasti kuten aina.

Mutta.
Sitten se iso mutta....







PITI
Tehdä baskerimallinen päähine ja kovaa kyytiä olinkin sitä tekemässä, kunnes huomasin, ettei lanka vaan yksinkertaisesti riitä.
Ei riitä vaikka miten venyttäisi tai mitä tekisi.
Tästä alkoi langanmetsästys.
Joku sanoi, että Tokmann myy tarjouksessa.
MUTTA eipä ollut meidän alueen Tokmanneilla edes valikoimissa, en minä ainaaan löytänyt.
Eikä ollut Prismassa.... Eikä Cittareissa.... Eikä...

Menipä sitten purkuhommiksi.

Luovutin.

Lopulta tuosta puretusta baskerista aloin virkata ihan perus tuubimallista pipoa. Päätin, että niin pitkälle virkkaan kuin lanka riittää ja riittihän se.
Suppuun vaan tuubi päälaelta ja taadaa.... siinä minulle niin peruspipo kuin pipo nyt vaan voi olla.

Se on tässä lopuksi vielä sanottava, että hemmetinmoinen lanka tämä oli purkaa.
Kyllä tuli vuodatettua hikeä, melkeen kyyneleitä ja melkoinen lauma kirosanojakin, ennen kuin baskerin alku oli purettu.

Mutta se kannatti. Olen enemmän kuin tyytyväinen näihin.



Kommentit