Eipä auta itku markkinoilla, niin se vaan on.
Tässä on ollut vähän niinkuin vuorotellen ylämäkeä ja alamäkeä tämän homeongelman kanssa.
Tästä päivästä en oikein osaa sanoa.... Taisi olla taas tuo ylämäki.
Eteenpäin kuitenkin meni hommat onneksi sen verran, että kaksi seinää on saatu auki ja kolmatta "raaputeltu" tarkistusmielessä, miltä pinnan alta näyttää.
Ja sitä homettahan löytyi. Ei pelkästään levyistä, vaan myös tukipuista.
Minä en oikein vieläkään osaa päättää miten suhtautuisin tähän.
Kun tapoihini ei ole koskaan kuulunut masentua sen enempää näistä eteen tulevista vastoinkäymisistä, niistä kun yleensä ei ole koskaan ollut muuta kuin suunta ylöspäin..... Mutta nyt näitä on vaan tahtonut kasaantua tähän samaan kasaan ja lyhyen ajan sisällä vähän enemmänkin.
Totesin tänään remppamiehellekin, etten oikein tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa, että varmaan omalle mielelle kuitenkin olisi edullisempaa tuo nauraminen....
Mutta hulluksihan nuo taitaisivat ottaa, jos tässä nyt nauraa hekottaisin, kun home on kuitenkin vakava terveyshaitta.
No, pitänee ajatella näin, että nyt tuo ongelma tulee korjaantumaan, eikä se toivottavasti ole ehtinyt meille tämän viiden kuukauden homeitiöiden asumisen keskellä aiheuttaa suurempaa haittaa.
Tosin minulla tämä flunssa tuntuu pitkittyneen, omituinen yskä tuntuu aina vaan kurkussa.
Varsinkin nyt tänään, kun noita seiniä on auki revitty, tuntuu, että hengitystiet ovat kaikkea muuta kuin auki.
Kommentit
Lähetä kommentti