Tosin kiire on niin suhteellinen käsite ja useinmiten kai onkin niin, että itse teemme sen kiireen.
Eilen jäin hereille kun olin vienyt Kallen asemalle puoli seiskan jälkeen.
Olin sopinut ystävän kanssa hänen tulostaan meille yhdeksältä....
Hänellä oli puhuttavaa.
Tärkeää puhuttavaa olikin.
Saloon lähdin sitten ajelemaan taas jo yhdentoista jälkeen...
Kalle piti hakea koulusta, sillä kahdelta oli armeijaa varten terveystarkastus.
Tosin piti vielä mennä erikseen neljältä lääkärille, joten kaksi keikkaa piti tehdä kaiken kaikkiaan.
Minä olin eilen todella väsynyt koko loppupäivän.
Jälleen kerran jouduin myöntämään itselleni, ettei aamuherätykset vain yksinkertaisesti sovi minun vartalolle...... :O(
Tänä aamuna sitten saikin taas nukkua normaalisti.
Kävin vihdoin hakemassa Kaapon aitaverkon ja tolppakepit pois vanhalta asunnolta ja vein ne Saarentaakse, äidin luo.
Tai pojat tulivat auttamaan... Oli jonkun verran kerillä painoa, enpä olisi niitä itse jaksanutkaan nostella.
Vaikka aita oli kahdessa osassa, oli painoa kuitenkin melkoisesti, sillä verkko oli edelleen kiinni kepeissä.
Saa nähdä mikä urakka siitä tulee, kun aitaa ruvetaan uudelleen pystyttämään.
Tosin Saarentakana on valmiina Mantan vanha tarha, jonne voi Kaaponkin nyt ensialkuun laittaa. Se ei koivin iso pinta-alaltaan ole, mutta menettelee.
Tarha siirrettiin aikoinaan Emiliantieltä äidin pellolle, kun myimme talomme, eikä tarhaa oikein rivitalon pihalle voinut pystyttää.
Siellä se on siis ollut jo yhdeksän vuotta.
Tänään sain vihdoin ja viimein myös vietyä muuttolaatikot takaisin Sulolle...
Noora niitä tänne toi, kun tuo katto alkoi vuotaa ja aluksi luultiin, että joudutaan koko katto purkamaan.
Tosin niinhän ei onneksi sitten käynyt.
Mutta laatikot ovat seisseet tuossa tyhjän panttina siitä asti.
Vaan nyt ei seiso enää...
Kuvissa olevat "pyörylät" tulevat todennäköisesti saamaan taustakseen hameen tai liivihameen tässä jonkin ajan kuluttua.
Kommentit
Lähetä kommentti