Siskot....

SIIS....
Siskot... Tämä pakkaspäivä sai minut muistamaan, sillä jostain kumman syystä se oli kadonnut mielestäni...
EI KOSKAAN pakkasella ulos ilman puuteria ja meikkivoidetta.

Poskeni eivät pakkasella palele, eikä nenä jäädy.
Mutta tänään paleli... nipisteli ja melkeinpä paukkui.
Ja mikä oli tähän syy...
Laiskuus aamulla. 
Vapaapäivä meikittä ja ulos pakkaseen.
Enää en sitä virhettä tee.
En ennen kuin taas unohdan...... :O(

Torstaina ollessani vapaapäivällä kävi ystävä. 
Ensimmäistä kertaa täällä uudessa kodissa.
Toi kevään tullessan. Tulppanien muodossa.
Lempivärini, joka ei oikeasti edes väri ole, valkoinen.

Ja Siiri vaan on niin neitiä.... niin neitiä... Heti kukkien kimpussa nuuskimassa.
Tänään katsoin....
Lehdistä löytyy signeeraus.....
Siirin hampaanjäljet....
Ei voi kissaneito vastustaa.....  ;O)

Tätä vaan ei voinut jättää väliin.
Kaksi uteliasta.
Kuin vanha pappa ja mamma.
Kaksi kaulat pitkällään.
Kallistavat päätä ja välillä ääntelevät.

Töihin lähteissä vedän Kaapolle tuolin irti pöydästä.
Ihan vaan siksi, että tiedän ukon tahtovan katsella.
Ja katseltavaa tuolla riittää...
Tie kun nousee koko ylämäen matkan ihan suoraan meidän ikkunan alle...

Noge soitti Turusta, odottivat laivaan pääsyä.
Itse katselin telkkarista Turun Kulttuurikaupunki avausta... 
Pienoinen pettymyksen sointi varmaan kuultaisi äänestäni, mikäli tähän lauseeseen olisi mahdollista ääniefekti lisätä.
Paikanpäällä... Kenties.... Tunnelma olisi ollut toinen.
Toistaalta.
Pakko tunnustaa, etten ymmärrä mikä oli se asia joka minuun vaikutti siten, 
että nieleskelin avajaisia katsellessa kyyneleitä.....