Upea pakkasaamu.
Mittari hipoo melkein kahtakymmentä miinusastetta.
Aamulenkin jälkee on lupa helliä itseään.
Tummaa, lämmintä kaakaota, Flora Vispiä ja vaahtareita.....
Mikä sen makoisampaa.
Kaveri totesi, että olen mahdoton.
Ihmetteli, miten minulla on aina ollut tämä kyky provosoida.
Kyykyttää, kun siltä tuntuu.
Silloin kun itse haluan.
Kyky olla niskanpäällä ja ampua sieltä silloin kun itse parhaaksi katson.
No, minä nyt vain olen tälläinen.
Kommentit
Lähetä kommentti