Minä vaan jostain syystä olen ikihyväksi ihastunut tähän Novitan Miami lankaan. 50/50 puuvillaa ja akryylia ja todella ihana neuloa ja virkata.
Väänsin siitä eilen pikaiseen itselle lierihatun, tulevia auringonpaisteita ja siis helteitä varten ...... ;O)
HIH... En voi sietää hellettä, lämpimästä nautin, mutten pätsistä, jollainen mm. viime kesä oli ja minulle siis kauhistus.
Tähän hattunhan minulla ei sen kummempaa mallia ole. Kopsasin TÄSTÄ hatusta, jonka viime kesänä virkkasin.
Nyt vain enemmän oman värisenä, minä kun en oikeastaan ole kovin "Kirjava ihminen". Eli tykkään enemmän yksivärisestä, rauhallisesta, kuin noista seka-sotku-värilangoista.
Ja kuten tästä kuvasarjasta huomaa, on varmaankin seuraavaksi jo korkea aika tehdä teepannulleni ikioma myssy. Nyt raukka joutuu lämmittelemään tuon puolikokoisen vesikannun suojahatun alla.
Innostuin myös eilen samaisesta Novitasta virkkaamaan hiuksiin parit "donitsit". Kiva tuo minun tumma/vaalea hiuspehkoni.
Tumma väri kun alkaa vähitellen haaleta. Ja kun alunperinkään värjäystulokseni ei kovin kaksinen ollut, vaan vaaleaa jäi sinne tänne, on tukka juuri tällä hetkellä melkoisen kirjava.
En tiedä, tai muista, olenko jo miten monasti maininnut, etten ole farkkuihminen. Niissä vaan en oikein tunne oloani "kotoisaksi".
Kaivoin kuitenkin eilen kaapin perukoilta esiin nämä, joiden lahkeista kuitenkin tykkään niin paljon, että näitä voi jopa käyttää.
Tosin pienen laskutoimituksen jälkeen jouduin kauhukseni toteamaan, että kyseiset farkut ovat joko 9 tai 10 vuotta vanhat......... ;O)
Vielä mahtuu jalkaan, vaikka puntarin lukema on noussut kymmenen vuoden takaisesta ( ilmeisesti siis puntari valehtelee.....),eivätkä ole edes rikki tai pahemmin kuluneet....
Mistä varmaan voinee päätellä miten innokas farkkujen käyttäjä olen.
Kommentit
Lähetä kommentti