Käämit meinas palaa...




No, kyllä vain ja ihan totaalisesti.
Tosin tulipa todistettua, että olen "sitkeä sissi".
Kaksi tuntia väänsin ja väkersin. Tuskailin ja kirosin, kun bloggerin kuvien lisääminen ei onnistunut.
Kunnes sitten äsken HOKASIN!

Kuvat olikin lisättävä tuolta "Muokkaa HTML-koodia" puolelta ja sitten muuta kuin kirjoittelemaan tänne "normi" puolelle, kuvien lisäyksen jälkeen.





Oltiin Kaapon kanssa melkein viikko "maalla".
Maalla juu.... tosin tämä Karkkila on ihan samanlaista maaseutua kuin Somerokin.... ;O)
Mutta, mamman mannapuurolla, mantsikoilla ja kirsikka-punaherukkakeitolla, sillä saa maalaistunnelman, missä vaan.



Eikä kotikonnuilla voi olla mylläämättä.
Olen tehnyt tämän ekalla tai tokalla kansakoulussa, enää muista kummalla.


Ja tossut. Nyt jo kovin linttaan painuneet, vaikka muistelisin, ettei näitä jalassa ole raaskittu pitää.
Kyllä on värimaailma ollut räväkkä. Varmaan sitä, mitä koulusta on sattunut saamaan ja ovathan tässä 70-luvun värit ja väriyhdistelmät, mitä ilmeisemmin ihan normit siihen aikaan. Sieltä kansakoulusta nämäkin.





Ja pipo. Oma rakas pipo. En enää muista, 14-15 vuotias, jotain siltä väliltä, varmaankin, kun olen tämän neulonut.
Kun olin 12 oli kovin sana Bay City Rollers. Sitten myöhemmin tuli RockaBilly...
Ja punk, enemmän se oli minun juttu.
Nahkahousut ja ketjut. Hakaneulakin oli poskessa. Ja kun en uskaltanut läpi laittaa, piti siitä tehdä feikki...pala vaan pois keskeltä ja siinä se killui....
16 vuotiaana Salossa ammattikolussa... Poikaystävä oli kovemman luokan fiftari ja minulla sydämen sopukoissa jylläsi edelleen punk...
Salossa taisi tuohon aikaan olla melkein kaikki fiftareita, eikä muita katseltu suopein silmin.
Diskossa... olin kuitenkin laittanut Punk-aiheisen rintanapin takin kaulukseen ja muistan vieläkin, miten hän sen nähdessään karjaisi; " et kai sä sentään mikään h...tin punkkari ole!"


Nuoruus.....
Joskus  on mukava muistella.

Kommentit