Kangasbaskeri

 Tänään tuli hinku rääkätä vaihteeksi hieman ompelukonetta.

Tarvitsin päähineen.

(Tarvitsinko? Siis oikeastiko minulla ei ole päähineitä???) 

Sen piti olla jotakin muuta, kuin virkattua tai neulottua.

Vaihtoehdoksi jäi siten ompeleminen kankaasta.

Baskeri.

Sen minä tekisin.

Vaan millaisen?

Olen tehnyt näitä aiemmin siten, 

että päälakikappale on yksinkertaisesti ympyrä.

Mutta, kun minulla on tälläinen pieni, lättäpää....

Se ei ole kaikkein paras mahdollinen malli minun nuppiani ajatellen.

Kiilakappaleista?

no juu...

Vaan sitten muistin nähneeni JOSSAIN??

Lippalakin, joka oli tehty kiiloista siten, 

ettei kiilojen alaosaan asti ylety sauma.

Muuta kuin kokeilemaan.

Ja ihan hyvä tästä tuli.

Ja vielä ruusu pisteeksi ....  ;O)

Baskeri on vuoritettu, menee kyllä talvellakin.

Siiri, p....palleroinen....

On asettunut äidille.

Ollut siellä nyt jo seitsemän viikkoa.

Minulla ei ole kotona enää karvakavereista kuin Kaapo. 

Petskuhan muutti Nogelle Forssaan jo viime syksynä. 

 

Ja mulla on Sirppaa kauhea ikävä.

Äiti näet ei "suostu" kissaa luovuttamaan kotiin....  :O(

No.

Somerolle muutosta tulee torstaina seitsemän viikkoa aikaa.

Mutta koko alkuviikko muuttoviikolla asuttiin Kaapon ja Siirin kanssa mammalla.

Siiripä sitten jäi sinne, kun me Kaapon kanssa siirryimme omaan kotiin.

Mamma näet esitti, että saa Siiri olla vielä hänen kanssaan ettei ole täällä muuttomiesten jaloissa pyörimässä.

Ja uhkaavasasti alkaa näyttää siltä, että Siiri pian jääkin sinne, 

sillä siitä on kummasti tullut "mamman kulta".....

Mulla on ikävä.

Mutta ymmärrän hyvin äitiä. 

Siiri näet on hyvin, hyvin seurallinen kissa, joka nukkuu kainalossa ja tasan tarkkaan pitää huolen, ettei olo tunnu yksinäiseltä.

Vaikea tilanne.

Kaipaan kissaani, jota tosin näen jatkuvasti.

Mutta olen toisaalta myös tyytyväinen, 

että äidilla on seuraa kissasta.