Hidas muutto

Ollaan nyt asuttu kaksi kuukautta ja viikko päällekin.

Jostain syystä tämä vaan alkaa tuntua nyt 

hitaimmalta muutolta mitä ikuna.

Viime perjantaina kävi vasta tuo kaappien ja hyllyjen laittaja.

Se minun "maksullinen mies".... ;O)

Ehkä siinä osa syy siihen, 

että tavaraa vielä on pyörinyt ylettömät määrät "jaloissa".

Toisaalta olen ajatellut, että mikäs kiire minulla, 

valmiissa maailmassa.

Tämä elämä kun on muutenkin nykyisin tälläistä melko rentoa.

 Aina tulee valitettua, ettei ehdi saada mitään aikaiseksi.

Päivät hupenevat johonkin, en tiedä mihin. 

Mutta toisaalta, teen juuri sen mikä tuntuu mukavalta.

Olen juuri nyt niin onnellisessa asemassa, 

ettei ole pakko, ellei tahdo....  ;O)

Nautin tästä valinnastani.

Nyt on verhotangotkin ikkunoissa, 

jospa vähitellen alkaisin saada verhojakin paikoilleen.

En ole laiska...

Ainoastaan Loivaliikkeinen.

Kaikki ajallaan.

Eron jälkeen tämä on seitsemäs koti, jossa asun.

Siihen on mahtunut niin omistus- kuin vuokra-asuntojakin.

Kymmenessä vuodessa olen ehtinyt melkoisesti.

Toisen kerran naimisiinkin.

Ja eroon...  ;O)

Ja sitten kehtaan vielä valittaa, etten saa mitään aikaiseksi.

Ei....

Tämä ei tule olemaan mikään sisustusblogi.

Sillä meillä ei edelleenkään ole mitään sellaista,

jota kannattaisi jatkuvasti esitellä.

Mutta laitetaan nyt muutama kuva, 

kun paikat on vihdoin VÄHÄN valmiimmassa kunnossa. 

Minun löhönurkkani.

Tyynyt kaipaavat vielä päällisiä.

Tuota kulmakaappia olen raahannut kai 20 vuotta mukanani.

Se on ex:n sukulaismiehellä teetetty.

Nyt sain kotiteatterin kaiuttimetkin  seinälle.

Tähän asti olen vain kiroillut noita lattialla pyöriviä 

kammottavia tolppia, kun en ole ymmärtänyt, 

että ne "tolpat" saa noista kaiutinosista irti. 

Kukat majailevat edelleen äidillä.

Olen vasta keittiön ikkunalaudalle tulevat roudannut kotiin.

Sen aikaa ajakoon nämä "tekosellaiset" tehtäväänsä.

Ellen aiemmin ole maininnut, 

niin minä inhoan kaikkia laitteita näkösällä.

Voi olla,että näidenkin eteen vielä jossain vaiheessa ilmestyy verho.

Ainakin maalia on haettava.

Kaikki rumat ruuvinkannat on saatava piiloon.

Kaiken lisäksi huomasin, että joudun maalaaman ainakin melkein kaikki valkoiset kalusteet uudellen.

Minulla on tähän asti ollut vakimuuttomies,

joka on tehnyt hommansa huolella.

Nyt jouduin turvautumaan toiseen firmaan,

joiden autonpakkaus-sessiota katselin kauhulla.

Ja kyllä siitä vaan tuhoa syntyikin.

Melkein jokaisessa tavarassa on maalit naarmuilla,

eli korjaushommiksi menee.

Ja yksi kaapiston liukuovi oli murtunut poikki.

 

Erikoinen tilanne, että hyllyillä on tyhjää.... ;O)

 Seinällä yksi "aarteistani",
lapsuudenkodista mukana kulkenut toistasataa vuotta vanha kello.