On se tiukassa.
Se laiskamato.... Minussa.
Tosin minulla on ollut tapana todeta,
"En ole laiska.... Vain loivaliikkeinen!"
Ehkä tämä sitten on sitä.
Mutta jotenkin aina vaan laiskottaa.
Kaveriterapiaa päivällä.
Yli neljä tuntia.
Silloin tällöin se tekee hyvää.
Sitäpaitsi on ihanaa, kun elämään kuuluu ihmisiä,
joiden kanssa sitä voi toteuttaa.
Muutenkin olen juuri nyt tavattoman onnellinen.
Jopa muutto tänne takaisin
tuntuu juuri niin oikealle, kuin vain voi.
Pienellä paikkakunnalla asumisessa on puolensa ja "puolensa".
On rasittavaa olla entisen yrittäjän tytär,
jonka melkeinpä kaikki tuntevat.
On rasittavaa, että on toiminut luottamustehtävissä,
joissa se "oma naama" on tullut tutuksi
useammalle kuntalaiselle.
Mutta samalla tämä on rikkaus.
On hienoa kulkea kaduilla,
käyskennellä kaupassa,
kun melkein joka toinen vastaantulija tervehtii.
Olen onnellinen,
että tunnen teidät.
Kommentit
Lähetä kommentti