Sitä on tämä päivä taas ollut.
Mitään maailmaa mullistavaa en kuitenkaan ole saanut aikaiseksi.
Leiponut pellillisen Mustaa Magiaa.
Kahvitellellut tämä herkkku makupaloina,
mammastin ja Kaltsun kanssa.
Ohje muuten on TÄÄLLÄ:
Ja hubs..
Nyt vasta huomaan, että ohjeessa on virhe.
Jäänyt rasvamäärästä viitonen pois..... :O(
Kaapokin silmä kovana yritti päivystää,
josko jossain välissä joku palanen lähtisi jonkun lautaselta
karkumatkalle.
Ei meinannut koirapoika uskoa,
että suklaa nyt vaan on myrkkyä karvajalalle.
Koska käsistäni ei tänään ole mitään valmista eteenpäin lähtenyt,
laitetaan sitten taas jotakin vanhaa.
Lampunvarjostimen irtopäällinen on virkattu varmaan jo parikymmentä vuotta sitten.
Ohje muistaakseni jostain Suuri Käsityö Lehdestä,
joka tosin siihen aikaan kulki vielä nimellä:
"Suuri Käsityökerho Lehti", tai jotain sinnepäin.
Näitä on vielä peräti kaksi pienempää lisää,
joille tosin ei enää lamppuja taloudesta löydy.
Mutta ketä nyt hyvät virkkuut pois heittäsi, ehkä niillekin vielä joskus käyttöä löytyy.
Pyyheliinatelineenkin sain jo perjantaina seinälle.
Silloinhan täällä touhusi tuo "maksullinen mies"... ;O)
Valkoinen suoja/peite, vai mikä tämä sitten virallisesti lieneekään...
On jossain...
Ja juuri nyt se "jossain" on kadonnut...
Mutta kyllä "jossain" silti täällä on samojen seinien sisäpuolella.
Ja tuolta "jossai":sta se valkoinenkin vielä joskus löytyy.
Mutta sopiihan tämä sävy syksyyn, miksei sopisi.
Loppuun vielä muutama kuva kodista.
Olen "romunkerääjä", kuten äiti jaksaa muistuttaa.
Mutta minkäs teet, kun rakastaa kaikkea kaunista....
Omasta mielestä kaunista.
Viime viikolla PELASTIN kirveeltä isän alakoulussa tekemän IHANAN turkoosin pikkukaapin punaisilla kahvoilla.
Liekö tuo lääkekaappi tai vastaava, ainakin kokonsa puolesta.
Raahaan sen tällä viikolla kotiin, sillä se on ollut kuivumassa,
että turvonnut laatikko menisi taas kiinni.
Pelastin tosiaan.
Sillä äiti oli sen jo ehtinyt raahata makasiiniin ja sanoi,
että meinasi laitta palasiksi..... :O(
Ja keräilijä ( siis se "romunkerääjä") minussa meinasi saada slaagin.
Ja taisin jopa huutaa kurkku suorana, että "ei hyvä tavaton, kaappi sisälle ja joutuin!"
Kostunut tuo oli kylmässä,
mutta kyllä siitä vielä hyvä pikkukaappi tulee.
Onhan sillä jo noita vuosia, luultavasti yli 60
ja toivottavasti monen monituista vuotta vielä edessä.
Taas pääsin viime tipassa hätiin, sillä niin olisi kirves viuhunut, äiti kun tunnetusti hävitää kaiken "ylimääräisen".
Kaksi vuotta sitten, kun isä kuoli ja kävimme äidin kanssa kolariauton tyhjentämässä,
juoksentelin autokorjaamon miehen perässä ja "riivin" isän työkalupakkeja miehen käsistä....
Äiti kun oli jo ehtinyt sanoa miehelle, että
"vie vaan, ei hän niillä mitään tee..."
...Pakit täynnä työkaluja.....
Mutta minä teen... oli pakko todeta...
Ja nekin tuli pelastettua.
Kommentit
Lähetä kommentti