Sairaspäivä

Meillä on ollut sairaspäivä.

Tai sairauspäivä.

Vai onko se sairastamispäivä?

En minä.

Oikeastaan niin koivin harvoin onneksi minä.

Ehkä kerran kahdessa vuodessa.

Ja syksyllä olikin jo se parin päivän nuha.

Koirapoika.

Raukka.

Pieni.

Parka.

Emäntä on ollut koko päivän silmät ristissä.

( ..puhuukin jo kolmannessa persoonassa...alkaa olla vakavaa)-

Mutta herätys puoli seitsemän.

Se ei vaan sovi minun elimistölleni.

Heräsin oksenteluun.

Ja tietysti sen jälkeen vielä rähmin vessassa,

joten seuraavaksi kasasinkin jo keittiön haisevia mattoja likoomaan.

Miten olen voinut jäädä tästä paitsi, 

melkein aina koiran omistaneena?

Siis koiran ripulikakkan lemusta sisällä.
(Koirapoika kun oli pentunakin jo kolmen kuukauden iässä
täysin sisäsiisti.)

Joka jostain kummasta tunkee vielä illallakin nenään.

Vaikka kaiken järjen mukaan niin ei voi olla.

Koirapoikaraukka.

Oli koko aamupäivän niin kipeä.

Sain puhelimessa eläinlääkärin konsultointia.

Ja apteekista haettiin lääkettä.

Iltapäivästä alkoi helpottaa.

Nyt on poika jo oma itsensä.

Ja keittiön matot pesty.

Kaikki päivän työt tekemättä.

Mutta väliäkö tuolla.

Juotiin pojan kanssa ( siis ei koiran)kaakaota murheeseen.