Ensimmäinen joulun jälkeinen arkiaamu koitti märkänä,
hyvin tuulisena ja pimeänä.
Meillä on sentään vielä joulukuusi pystyasennossa.
Tämä vuosi oli ensimmäinen vuosiin,
kun kuusta ei tarvinnut köyttää kiinni kattoon.
Jaa, miksikö?
Tähän asti meillä kuusessa on ollut aina ns. "kissavaijeri".
Nuo vikkelät veitikat kun tykkäävät kuusesta yli kaiken.
Vaan, nyt kun kissat eivät enää ole kotona-kotona,
ei tuota vaijeria tarvita.
Tänä vuonna kuusi olikin kokonaan valkoinen.
Lukuunottamatta kultaisia tähtiä.
Olin ehkä hieman ampunut yli tekemieni koristeiden määrässä....
Sillä vaikka miten tungin niitä vieri viereen, samalla miettien,
että kuusihan on vanhan sanonnan mukaan;
"koristeltu kuin joulukuusi",
oli pakko osasta luopua.
Totuus on,
että se nytkin on monen mittapuun mukaan ihan liian täysi.
Itse olen aina koristellut kuusen runsaasti ja tykkään siitä niin.
Vielä viimeisinä iltoina ennen aattoa väkästin näitä isoja tötteröitä joulupukin kuvilla.
Aiemmin jo teinkin pienempiä joissa leijailevat enkelit.
Aattoaamuna Kaapo tosin teki välittömästi yhdestä joulupukista silppua....
Ajatteli tietysti, että kuusi on jo muutenkin aivan liian täysi...... :O(
Tunnetusti minä en ole punaisen ystävä.
Mutta jouluuni punainen väri kuuluu.
Tosin ei kuitenkana ikinä muualle kuin keittiöön.
Muut tilat ovat aina saaneet jouluilmeensä kullasta tai valkoisesta.
Tämän joulun ja uuden vuoden välisen ajan aion nyt ihan hyvällä omalla tunnolla vain ja ainoastaan laiskotella.
Ja varmaan uskallan sen verran sanoa ääneen
viime aikaisista tapahtumista,
miten minulle viime aikoina on tapahtunut hienoja asioita.
Elämä vihdoin oikeasti ja kunnolla hymyilee.
Olen onnellisempi kuin vuosiin.
Olen vahvempi ja luottavaisempi kuin aikoihin.
Tiedän, ettei nyt mikään voi mennä "poskelleen".
Muistathan sinäkin,
että pieni onni voi potkaista sinuakin... ;O)
ARVONTA aikaa on näet vielä muutama päivä,
Kommentit
Lähetä kommentti